Menu
Kirkonkirjojen mukaan Jussarön ensimmäiset pysyvät asukkaat tulivat sinne 1774. Todennäköisesti he asettuivat pääsaaren ja Lilla Jussarön välisen salmen rantaan, jossa oli suojaisa satama. 1780-luvun puolivälissä saarella asui jo puolisen tusinaa perhettä.
Jussaröllä on ollut suuri merenkulullinen merkitys. Vuonna 1891 saari sai majakan ja jo sitä ennen se oli virallinen luotsauspaikka. Ensimmäinen maininta Jussaröstä on 1200- ja 1300-lukujen vaihteen tienoilta olevassa tanskalaisessa reittiselostuksessa, joka sisältyy ns. kuningas Valdemarin maakirjaan. Vanhin tieto Jussarön luotsista on vuodelta 1800.
Vuonna 1813 Jussarö mainitaan omana luotsipaikkanaan nimellä Busön ulompi luotsipaikka ja vuonna 1839 Jussaröllä on kaksi vakituista luotsia ja neljä varaluotsia. Vuonna 1859 pystytettiin kalliolle, joka sittemmin sai nimen Lotsstuberger, ns. vahtitupa ja myöhemmin myös tähystystorni. Vuosisadan vaihteessa rakennettiin isompi tupa ja tähystystorni. Vuonna 1891 saaren eteläpään niemenkärkeen muurattiin sylinterinmuotoinen majakka. Siitä tuli 20 m korkea. Vuonna 1922 rakennettiin Jussarön lounaispuolelle Sundharuun Suomen ensimmäinen miehittämätön majakka. Jussarön majakka sammutettiin.
Jussarö on toiminut satamana ainakin viimeiset 700 vuotta. Tänä aikana ovat ainakin sadat tai peräti tuhannet laivat hakeneet suojaa sen salmesta. Jussaröllä on ollut nimenomaan merkitystä suojaisena satamana, sillä asuinmahdollisuuksia se on tarjonnut hyvin vähän. Saari on ollut solmukohta, jossa useat väylät ovat kohdanneet. Alueen rautamalmiesiintymät aiheuttivat kuitenkin merenkululle isoja ongelmia: kompassit näyttivät väärää suuntaa ja ennen tarkempien karttojen ja gps-navigaattoreiden aikaa tämä saattoi olla kohtalokasta.
Vuonna 1814 havaittiin magneettiesiintymä pienellä Lerharunin saarella n. 2 km Jussaröstä itään. Vuonna 1834 vuorikadetti J.E. Westling löysi Jusssarön pohjoisosasta lupaavan malmiesiintymän. Esiintymäalue lunastettiin kruunulle ja malminlouhinta aloitettiin jo saman vuonna. Vuoteen 1837 työ jatkui 14–18 miehen voimin. Vuosina 1839–39 louhinta oli keskeytyksissä, mutta aloitettiin uudestaan 1840 Lars Gabriel von Haartmanin johdolla. Vuonna 1858 hän erosi, ja kaivos suljettiin 1861.
Oy Vuoksenniska Ab aloitti 1954 laajat malmikenttien tutkimukset Jussarön ympäristössä. Kesällä 1959 kaivostoiminta päätettiin aloittaa, ja rakennustyöt lähtivät käyntiin samana syksynä. Rakennustyöt ja koneasetukset valmistuivat huhtikuussa 1961, ja heinäkuussa kuljetettiin ensimmäinen lasti rikastetta Koverhariin. Kaivoksella oli suuri merkitys alueen työllisyydelle ja kehitykselle. Saariston tyhjeneminen pysähtyi vähäksi aikaa. Kävi kuitenkin selväksi että toiminta ei voinut jatkua kauan. Maailmanmarkkinahinnat olivat laskussa ja tuotantokustannukset nousivat. Myöhäissyksyllä 1967 kaivos suljettiin.
1900-luvulla Jussarössä on ollut lähinnä sen maantieteellisen sijainnin ansiosta monenlaista sotilaallista toimintaa. Vuoden 1940 rauhansopimuksessa Jussarö jäi Suomelle ja Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle. Jussarön majakka räjäytettiin ja saarelle sijoitettiin kevyt patteri, johon kuului 4 kanuunaa. Sodan jälkeen Jussarö oli Hangon rannikkopatteriston vartiolinnakkeena vuoteen 1987. Rannikkopatteristo aloitti 1962 saarella merivalvonnan yhteistyössä merivartioston kanssa.
Jussarön merivartioasema perustettiin 1930. Ensimmäiset kymmenen vuotta oli lähinnä salakuljetuksen estämistä. Vuonna 1964 asema sai uudet tilat. Sen pääasialliset tehtävät liittyivät rajavalvontaan ja meripelastustoimintaan. Merivartioasema lopetettiin marraskuussa 2011.
Tammisaaren kansallispuisto perustettiin vuonna 1989 ja silloin Jussarön saaren länsipuolisko sisällytettiin siihen. Kansallispuistoa hallinnoin Metsähallitus. Vuodenvaihteessa 2004-2005 siirtyi myös saaren itäinen puolisko puolustusvoimilta Metsähallitukselle. Pitkään suljettuna ollut saari on jälleen avautunut yleisölle. Liikkumiselle on silti edelleen rajoituksia.
Lähde: ”Jussarö – arvoituksellinen saari” Tammisaaren museo ja Metsähallitus
08.06.2024 – 25.08.2024
Ma-Su 09 – 20
